Ulvova mylläri [antikvár]

Kohta sotien jálkeen pitájaán saapui etelástü pitká mies, joka kertoi olevansa Gunnar Huttunen. Hán ei kysellyt vesivaltiolta lapiotöitá niinkuin etelán kulku-miehet yleensá, vaan osti Suukosken vanhan myllyn Kemijokivarresta. Kauppaa pidettün járjettömáná, sillá mylly oli oUut káyttámáttömáná kobnikymmenluvulta saakka ja se oli páássyt pahasti rappiolle, Huttunen maksoi myllyn ja asettui myllytupaan asu-maan. Pitáján isánnát ja erityisesti Suukosken mylly-osuuskunnan jásenet nauroivat kaupalle vedet silmissá. Sanottim etteivát huUut maaihnasta náytá loppuneen vaikka sota niitá paljon tappoikin. Ensimmáisená kesáná Huttunen kunnosti myllyn yh-teydessá olevan párehöylán. Hán pani Pohjolan Sano-mün ilmoituksen jossa lupasi vastaanottaa páreitten höyláystá. Niin pitáján ladot katettiin siitá láhtien Suu-koskella tuotetuilla páreillá. Huttusen páreet tulivat seitsemán kertaa halvemmiksi kuin tehdastekomen ter-vapahvi, jota ei aina edes saanut, koska saksalaiset oli-vat polttaneet koko Lapin ja rakennustarvikkeista oli kamala puute. Kkkonkylán kauppiaalle piti joskus an-taa kuusüdn kiloa roppavoita ennenkuin sai nostaa kár-ryihinsá yhden ainoan kattohuoparullan. Kauppias Ter-vola oli tavaran timteva mies. Gunnar Huttunen oli likeile satayhdeksánkymmentá senttiá pitka. Hánellá oU ruskea jáykká tukka ja kul- i .1 l i ' i