Natura Finlandiae [antikvár]

Suomi. Maa kaukana pohjoisessa. Maa l^ella, tássá. Luonnon ihmeelliset voimat. Maa, meidán yhteinen áilimme, jonka olemme verhonneet tukahduttavaan viittaan. Kaukana pohjoisessa, erámaassa maailman reunalla, se vielá on orna itsensa. Arasti, kunnioittavasti voimme koskettaa sen ihoa. Jos etsimme kyllin kauan ja lahestymme kyllin hiljaisin askelin, voimme yhá kohdata elementil. Maan, jonka graniittikyljet kohoavat kimaltavasta mereslá. Veden, joka aukenee lukemattomina járvenselkina metsien keskella kohden aurinkoa tai kuultaa tutkimattomana rotkojarven syvyydessS; ja joka taiven kylmyydessá tihenee lumeksi ja jáaksi levitiaen valkean hohteen maan ylle. Ja me voimme kohdata tuulen, joka kay tasavertaista keskustelua meisán kanssa. Tasavertaista? Kyllá. Silla myos metsa on elementti. Mustana, raskaana se katsoo láhestyjáá talvipáivan harmaudessa tai kaamoksen aavemaisessa sinessá, jurona sulkee sinul sylünsa. Korkean syyspaiván kirkkaudessa se helayttaa silmillesi kuparinkirkkaan fanfaarin. Tervetuloa, ystává, keskelle vanen rikkautta! Metsá suojelee vaeltajaa, joka kuuntelee sen áanta, niínkuin puu taipuu palvelemaan ihmistá, joka taivuttaa sita hellasti ja taitaen. Mutta varo itseási, ylimielinen kerskuri, joka luulet olevasi metsaá vüsaampi! Metsa el avaa sinulle salaisuuksíaan, ja jos kylIUcsi loukkaat, se nielee sinut. Se nielee sinut kuin tuli. Tulen henki on alna láhellá puuta, ja silla on kahdet kasvot: elámaa sáilyttávat, elámaá uhkaavat. Haneile, joka lahestyy metsaá ja maata ja ilmaa ja veden hipiáá aistit herkistyneiná, kunnioittavasti — niinkuin rakastettua láhestytáán — haneile luonto náyttaa salaisuutensa. Kaliion salaperaiset kuviot, ja jSkalan kuviot kallion pinnassa; lumikiteiden harmonian; veden elaván liikkeen; syksyn puhtaan aistillisen hehkun pohjoisten tunturien kupeella, ja kevaán ensimmáisten kukkien pienet auringot. Luonto on kuin vanhojen kertomusten jalo villi — raju ja arvaamaton, ja samassa taas kirkas ja bella. Vihollisemme se ei ole, mutta orjaksemme se ei suostu, niinkuin joskus ylimielisyydessámme luulimme: váarin kohdeltuna se kuolee tai nousee kapinaan. Kun hiljennyt sen edessa, opit kuuntelemaan ja kuulemaan sen áántá, ymmáitámáan sen kieltá. Kun kumarrut láhelle maan tai suon pintaa, láhelle jakaláS tai kiven sima tai puun kuorta tai linnunmunaa tai niohonkortta, olet ehka oppimassa ensimmaisen sanan. Lassi Nummi