Unkarin ns. I gerundin syntaksia ja semantiikkaa muodon suomenkielisten vastineiden valossa (dedikált példány) [antikvár]

KoMuth UJot Ttadományegyetem FoUa UrnBeDebreeenleniU 1. Flnmisor Nyehrtudományi Xutuék Debrecen, 198fi. Unkarin n>. I gemndin ayutaluia ja MmantUkku muodon raomenkidiiten vaitineidn valotaal* HaniMantíla 1. Johdannoksi Suomen ja tmkarin nominaalisten Terbimootojen jaiiestelma poOckeaa toisestaan raniesti. Unkarin yhtá infinitiiriá vastaa «uomena ne^ja tai TÜai. Partisiipeista on raomessa eríkseen aktürin ja pauürin preeaens ja perfekti, kan taas unkarin kolmella partisiipilla on seka aktü-vinen etta passürinen merkitys seuraaraan tapaan: Aktüvi Pasüiri I tJvóÉd iwWi 'nukkuTa poika' 'juomavesi' (juotava vési] n (aBoJt ember hidefea tartott étel 'oppimit Qiminen' ¦kylmina !»det^ moka' m jönadS idő eltdaadóán 'tulevaaika' 'myytava tavara' (Ks. Hakulinen tc Karlsson 1979: 340-342; Ketesstes 1974: 57-59; BenkL k Imre 1972: 109-111.) Suomen kielioppitraditiotsa ei ole olhit tapana puima gerundeista eli lauseessa adver-biaalin fonktiossa toimirista verbhi nominaalimuodoista. Unkarin kieliopeissa esitellian sitá ˇastoin Ta/re-tnnnnksinen genmdi, esim. a&re, inUra. Titá on nimitetty I genmdiksi. II gernndikn taas on nimitetty ria/rín -tnmmksista TcrbaaliadTerinaalia, esim. mondTin 'sa-noetsaan*. Tama om nykykielessii harrinainen hikuun ottamatta mnatamia kirettyneita ad-verbeja mallia ayifria llmeisesti'. (Ks. esim. Keresttes 1974: 59.) Suomen kielen nominaalisten Terbimuotojen hiokittelu on morfologiipolúainen. Kun mukaan otetaan syntaksi ja semantiikka, jaottehilta menee ősin pofaja. Suomen ns. infini-türeistá 2. ja 3. esiintyvat lauseessa erilaisissa teht&Tissá nimenomaan adrerbiaaleina, eli (* Artikkeli perastnn Uokarin kaaiaatasavaDan snuilabetystöD knlttnori- ja tiedekeskoksessa Heteio-giaw 28.I1.108S pitamiini esttefanüa.